Nyt

Tallinnan risteilylle osallistui 24.5.2025 liki 30 sukuseuran jäsentä – nuorin oli 6-vuotias ja vanhin 94. Yleisö kuunteli menomatkalla herpaantumatta, kun Marianne kertoi Viron Vainikoiden eri sukuhaarojen historiasta ja elämänkohtaloista. Satamasta suuntasimme Tallinnan pappilaan, jossa meitä odottivat kirkkoherran keittämät kahvit ja Liidia, joka oli tullut Viljandista asti meille kertomaan perheensä tarinaa. Mieleenpainuva tapaaminen!

Sateen ripsuessa kuljimme takaisin satamaan pitkin Tallinnan vanhoja katuja Mariannen johdolla – tosin loppumetrit ajoimme raitiovaunulla, jossa kahden euron matkan saattoi maksaa lähimaksulla! Laivalla odotti herkkuja notkuva seisova pöytä, jonka ääressä paluumatka sujuikin rattoisasti.

”Vanhakin ihan nuortui”, yksi osallistujista kommentoi matkaa ja kiitti hauskasta seurasta. ”Lyhyessä ajassa koimme paljon, tällaista lisää”, toinen lisäsi. Ja kaikki kiittivät Mariannea erinomaisista järjestelyistä.

Jäsenkirje 1/2025 postitettiin helmikuussa seuran jäsenille joko kirjeenä tai sähköpostina. Kirjeessä oli tositarina siitä, miten sukututkimus vei mukanaan, ja kaksi tarinaa Valkealan Vainikoista.

Jäsenkirjeessä 2/2025 syyskuussa kerrottiin Viron Vainikoista ja Tuutarissa syntyneestä Aatami Vainikasta.

Jäsenkirjeessä 3/2025 selvitetään Lappeen Vainikkalan kylän talojen No 1 ja No 2 omistussuhteiden muutoksia 1800-luvulla, pohditaan sukuseuran tarkoitusta ja muistellaan lapsuuden jouluja.